Taustatarina

Muistan päivän kun pääsin Alfa-art taidekoulun haastatteluun. Oli alkukesä ja satoi yllättäen vettä. Vaarini vei minut autolla, ettei maalaukseni kastuisi. Jännitin kovasti, mutta pystyin paremmin rentoutumaan, kun keskustelin vaarini kanssa. Pysäköidessämme vaarini oli hämmentyneen näköinen nähdessään talon, jossa koulu sijaitsi. Samaisessa talossa hän oli tehnyt ensimmäiset bisnesneuvottelunsa, josta hänen uransa lähti käyntiin. Koin syvää intuitiivista vahvuutta, että tämä voisi olla myös minun ensiaskeleeni tulevalle uralleni.

Onnekseni pääsin Alfa-art taidekouluun syksyllä 2009 ja aloitin kolmevuotiset opinnot, joista valmistuin kuvataiteilijaksi keväällä 2012. Jo lapsena ahersin taiteen parissa maalaillen ja piirtäen. Vanhempani pitivät minua hullunkurisena kun liimailin A4 -arkkeja yhteen muodostaen niistä isoja maalausalustoja, joihin levitin väriä innoissani. Olisi kai ollut helpompaa ostaa isoa arkkipaperia, mutta kekseliäisyydestä ei silti näköjään ollut pulaa.

Kuvataiteilijan koulutuksen aikana opin ja löysin oman tyylini maalata ja uskaltaa toteuttaa omia näkemyksiäni taiteilijana. Maalaustyylini muodostui suhteellisen ekspressiiviseksi, vaikkakin se sekoittuu realismiin ja päänsisäiseen utopiaan. Pidän siitä, että voin kertoa tarinoita maalauksillani. Kukin katsoja voi löytää oman tarinansa maalauksesta mielikuvituksensa avulla. Ajatus myöskin siitä ettei ole valmiin taiteilijan määritelmää sai minut janoamaan ajatusta siitä, että aina voin kehittää itseäni eteenpäin ja kohdata uusia seikkailuita mieleni ja kokemuksieni kautta.

Elokuvat ovat aina kiehtoneet minua ja opiskellessani kuvataiteilijaksi mietin, jos hakisin jatko-opiskelemaan elokuva -ja tv-lavastusta Taikkiin eli Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun, Aalto-yliopistoon. Ajattelin sen olevan mahdollisuus päästä toteuttamaan omaa visuaalista osaamistani ja vilkasta mielikuvitustani. Hakuprosessi oli vaativa ja sisäänpääsy melkeinpä mahdotonta, mutta näin tämän olevan ainoa vaihtoehto, joka haastaisi minua itseäni tarpeeksi tulevaisuuteni suhteen. Tässä kohtaa en nähnyt muuta vaihtoehtoa.

Kahdella ensimmäisellä hakukerralla pääsin valintakokeisiin, mutta en sisälle. Tämä oli rankkaa aikaa, mutta päätin silti olla luovuttamatta, koska tiesin tämän opiskelupaikan olevan se mitä haluan. Kolmas kerta toden sanoi ja minut valittiin elokuva- ja tv-lavastuksen linjalle. Kuumasta kesäpäivästä johtuen olin kotona ilkosilteni ja sain yllättäen tiedon pääsystäni Taikkiin. Hypin kuin pikkulapsi euforiassa ilman vaatteita.

Opintojeni aikana huomasin luovan ajatteluni kehittyneen erilaisten kurssien myötä. Taikin käytännönläheinen opetustapa sopi minulle hyvin. Annettuja tehtäviä toteuttamalla myös tekniikkaan perustuvat asiat jäivät paremmin mieleen. Opiskelussa paneuduttiin myös paljon ryhmätyöskentelyyn, joka on ensiarvoista työskennellessä elokuva-alalla.

Elokuva- ja tv-lavastus antoi minulle mahdollisuuden toteuttaa mielikuvitusmaailmojani, jotka rakentuivat lopulta fyysisiksi teoksiksi. Elokuvaohjaus ammattina alkoi kiinnostamaan minua, koska halusin laajentaa osaamistani ja päästä vaikuttamaan teoksen kokonaisuuteen enemmän. Pääsin ohjaamaan ja monipuolisiin tehtäviin Hra Rakastaja -musiikkivideoon, joka oli ensimmäinen ohjaustyöni. Musiikkivideon tekemisen myötä tunsin tekeväni juuri sitä mikä innoittaa ja mitä palan halusta tehdä eniten. Jännittävä tunne siitä miten pelkkä ajatus siirtyy paperille, jonka kautta se on lopulta käsin kosketeltavissa ja parhaassa tapauksessa vielä muiden nähtävissä valkokankaan kautta. Se on kuin antaisi itsestään pienen makupalan, jonka kautta toivoo muiden löytävän mielikuvieni maailmaan. Tahdon leikata realismin reunoja auki ja antaa omaperäisyyteni puhua puolestaan.