Pelko | 2026

Kristiina Airas
Ohjaus,
Toinen alkuperäisidean kehittäjä

Visioni Pelko-elokuvassa oli ilmentää pelkoa yksilön kokemuksena ekspressionismin virittämässä surrealistisessa elokuvassa ja antaa unen kertoa päähenkilö Ellin tarinan. Mystinen ja symbolinen unimaailma kiehtoo minua, sillä unet voivat kertoa mitä ihmeellisimpiä tarinoita, ja unessa kaikki on mahdollista. Unissa pelon kohtaamista ei voi välttää, eikä unia voi hallita. Unet voivat olla niin vaikuttavia, että koemme löytäneemme oivalluksen ja vapautumisen ongelmistamme. Pahimpia pelkojamme voi olla kuolema – joskus taas itse elämä.

Halusin tuoda samaistuttavuuden kokemuksen katsojalle Ellin pelon tunteen kautta. Elokuvan teatraalisuutta tutkin ekspressiivisin keinoin, mikä myös ilmentää sen sisältöä. Miten yhdistää esimerkiksi näyttelijäntyössä suurieleisyys, pitäen sen kuitenkin vaikuttavana draamana. Elli kamppailee elämän ja kuoleman rajamaastossa – kohdatako itseään ja ongelmiaan.

Minua on aina kiehtonut taiteessa tunteiden ilmaisu realismista poikkeavuuden kautta, sillä se vapauttaa sekä tekijän että katsojan antamaan teokselle omia merkityksiä. Haaveenani oli tehdä kokeellinen elokuva, joka mahdollistaisi tunteiden tutkimisen epärealistisin keinoin. Koen Pelko-elokuvan ekspressiivisena maalauksena; taiteilija tietää teoksen taustatarinan, mutta katsoja saa mahdollisuuden tulkita tarinan omalla tavallaan. Halusin tarjota työryhmälleni mahdollisuuden kokeelliseen työskentelyyn ja ainutlaatuisten visuaalisten maailmojen rakentamiseen yhdessä.

Näen arkitodellisuuden vain ohuelti näkyvänä pintana ihmisten elämässä. Se on vain hauras kuori, joka kätkee meidän todellisen olemassaolomme sisäänsä tunteineen sekä epäkohtineen. Tunteet ovat hyvin abstrakteja ja niiden luomaa voimaa voi olla vaikea kuvailla. Pelko ja sen paljastamat salaisuudet siitä, mitä olemme, vaanivat mielessämme. Onnistummeko – onko meillä jokin tarkoitus elämässä. Koen, että todellisuuden maailma on meidän sisällämme: tunteissamme, fyysisissä ja psyykkisissä kokemuksissamme. Tätä todellisuutta haluan kuvata Pelko-elokuvassa.

Olen kiinnostunut ottamaan kantaa yhteiskunnan vaikeuksiin yksilön kautta. Pelko-elokuvassa olen halunnut tuoda pelon keskeiseksi teemaksi ja käsitellä pahinta vihollistamme – omaa itseämme. Oman itsensä ja ongelmiensa kohtaaminen sekä hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se voi olla vaikein haaste elämässä. Joskus se voi olla koko elämän kestävä projekti, mutta se voi olla myös keino vapauttaa itsensä pelon kahleista. Pelon kokemus on jokaiselle yksilöllinen, mutta se yhdistää meitä kaikkia. Toivon, että elokuva inspiroi katsojia ja antaa heille uskoa siihen, että kaikki on mahdollista.